Oooh Maspalomas!

Nyt mä muistan miks tykkäisin päivittää blogia useammin. Tuntuu, että on kauheesti tapahtunut asioita, joista voisi kertoa, mutta ei oikein saa jäsenneltyä asioita niin, että se olisi järkevän kuulonen tai olonen. Koetetaan nyt kuitenkin…

Ihan ensimmäisenä haluan hehkuttaa, että Murat tuli kotiin eilen!!! Tuli muuten aavituksen viikonloppuna kilometrejä, kun kävin hakemassa Muratin kentältä. Perjantai-illasta eiliseen iltapäivään kertyi yhteensä 1010 km auton ratissa. Ja ei, me ei asuta keskellä ei mitään, tuli vaan vähän ajeltua edes takaisin. Lauantaina oli nimittäin serkun polttarit, niin kilometrejä kertyi sitten niidenkin tiimoilta.Olin vielä kaiken lisäks kuskina veljelleni, joka osallistui sulhasen polttareihin, ja tottakai polttarit oli eri kaupungeissa! Joka tapauksessa Murat siis tuli kotiin ja oon niin onnellinen! Ihanaa kun elämä palaa taas normaaliksi – vaikka huomisen jälkeen olenkin työtön.

Polttareista sen verran, että oli muuten mahtavat polttarit! Ensin meille järjesti Ateljee Lasielämyksiä lasikorukurssin. Tehtiin jokainen itse riipukset ja osa teki myös korvikset, osa sitten useamman riipuksen. Harmittaa, kun ei tullut otettua kuvia, että olisi saanut näytille. Korut on vielä Ateljeessa poltettavana, mutta saadaan ne ennen häitä sitten omaksi. Yllätyin miten helppoa korujen tekeminen lopulta oli – mä en nimittäin ole kovinkaan taiteellinen. Lukion kuvaamataidonopettajakin totesi mun savityöstä pitkän harkinnan jälkeen ”erinomainen yritys”, eli siitä voitte päätellä, minkä tasosta settiä multa tulee aina kun puhutaan käsitöistä. Mutta siis kivaa oli ja voin suositella lämpimästi kaikille!
Koruhommien jälkeen syötiin hyvin, juotiin kuohuvaa, saunottiin käsi- ja jalkahoitojen kera. Saunominen oli kyllä vähän… no suomalaista! Saunan pukuhuoneessa oli n. 7 astetta lämmintä ja saunan lattia suurinpiirtein jäätävä. Hyvät löylyt oli kuitenkin ja älyttömän hauskaa, että eiköhän siinä ne tärkeimmät! Kesällä uusiks saman porukan kanssa.

Lomasuunnitelmatkin on edennyt suunnitelmista teoiksi. Lähdetään perjantaina Gran Canarialle Maspalomakseen! Ihan sama, vaikka kyseessä on turistirysä. Odotan innolla aurinkoa, rantoja, uima-allasta ja kamelisafaria Maspalomaksen dyyneillä! Tai siis ihan ylipäänsä odotan lomaa.

Meidän hotellikin vaikuttaa äärimmäisen hyvältä rentoutumispaikalta kaikkine jacuzzeineen. Neljä tähteäkään ei tunnu ollenkaan huonolta, plus että maksettiin normaalihintoihin nähden tästä tosi vähän! Kiitos Aurinkomatkojen hyvien äkkilähtötarjousten, alennusta oli vaan 390 euroa per henkilö!

Ei paha, eihän?

I’ve been thinking a lot today, I thought about army…

Katoin elokuvan Dear John kahteen kertaan, luin kirjan ja katson jälleen elokuvaa. Tarina koskettaa oikeasti todella paljon ja itken kun vesiputous joka kerta kun katon leffan tai luen edes osia kirjasta. Jollakin tavalla rinnastan tilannetta omaan tilanteeseeni: tiedän, miltä tuntuu hyvästellä toinen tietämättä milloin tapaa seuraavan kerran. Toki elokuvassa tilanne on ihan erilainen, me ollaan molemmat kiinni normaalissa elämässä, eikä toinen heilu kiväärin kanssa aktiivisilla sota-alueilla. Hyvästeleminen sattuu kuitenkin aina ja erossa oleminen saa pelon eroon kasvamisesta suurenemaan. Omalla tavallaan kuitenkin Dear John vahvistaa uskoa ikuiseen rakkauteen ja että rakkauden voimalla voi jaksaa kaikenlaista. Täytyy vain osata ottaa se voima oikealla tavalla. Mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä lähemmäksi leffan teemat tulee.

Dear John on pistänyt mut myös miettimään armeijaa ja sitä mahdollisuutta, että Murat joutuu joskus käymään armeijan. Suomen armeijaan mä voisin sen miehen vaikka viedä milloin vain. Eiköhän se olisi kasvattava kokemus ja lomillehan sieltä pääsee, jos ei joka viikonloppu, niin melkein ainakin. Turkin armeija ei kuitenkaan ole oikein verrattavissa Suomen armeijaan. Siellä voi käydä hyvä tai erittäin huono tuuri. Parhaassa tapauksessa asepalvelusta suorittava tekee 9-17 työvuoroa Istanbulissa ja nukkuu yönsä kotona, pahimmassa tapauksessa heilutaan Irakin rajalla jahtaamassa terroristeja. Näin kärjistetysti ilmaistuna. Lomiakaan ei siellä liikaa ole. En osaa kuvitella ollenkaan, että Murat menisi armeijaan ja vielä vähemmän osaan kuvitella millanen mun elämä olisi sillä aikaa. Nyt erossa oleminen on ollut ihan ok, koska voidaan pitää kokoajan yhteyttä, mutta armeijanhan muuttaisi tilanteen täysin. Ja jotenkin tuo Dear John sai ajattelemaan, että kenelle tahansa tuossa tilanteessa kävisi niin kuin Johnille ja Savannahille. Armeijasta on tullut mulle sellanen pelottava hiljainen mörkö, joka lähestyy uhkaavasti kokoajan ja mitä lähemmäksi se tulee, sitä enemmän se pelottaa. Jos ei ollut taipumusta paniikkiin ennen näitä ajatuksia, niin nyt sitten viimeistään on!

Onneksi ulkomailla asuvalle turkkilaiselle on muitakin vaihtoehtoja kuin täysimittainen palvelus armeijan harmaissa. Nyt vain pitää toivoa, ettei siltä osin lait ja tilanteet muutu…

Yt-neuvottelujen aika

Onpas painostava ilmapiiri työpaikalla. Saatiin eilen tieto, että yritys aloittaa yt-neuvottelut ja irtisanominen uhkaa käytännössä koko toimistoa, jossa nyt työskentelen. Muahan se ei varsinaisesti kosketa, koska määräaikainen työsopimus olisi päättänyt joka tapauksessa tämän kuun lopussa eli vaikka toimisto suljettaisiin kevään aikana, en siellä olisi ollut silti. Työkavereiden puolesta kuitenkin harmittaa ihan hirveästi. Monella on perhe ja lainat, moni jätti tuon työn takia toisen vakituisen työn muutama vuosi sitten. Paljon lupailtiin ja nyt menee sitten työt alta. Epävarmuus ja kiukku on varmaan ne suurimmat tunteet siellä ja se on tarttuvaa. Kenelläkään ei ole motivaatiota tehdä töitä, esimiehet on yhtä järkyttyneitä kun kaikki muutkin. Ylinjohto tuntuu kaunistelevan asiaa medialle ja media käy oven takana koputtelemassa. Yleisesti ottaen erittäin ikävät oltavat. Huomaa kyllä, että päiväunien tarve on kasvanut ja päänsärkykin tuntuu jatkuvalta, ei auta edes hevossatsit buranaa ja panadolia. Joskus tuntuu, että oon vähän liian empaattinen.

Huomenna  sitten töissä tapahtuukin enemmän. Saadaan lisäinfoa tilanteesta ja ilmeisesti liitolla on jotakin suunnitteilla…. mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu.

Onnistunutta hakukoneoptimointia

Kattelin tylsyyksissäni ja uteliaisuuttani äsken millä hakusanoilla tähän blogiin on hakukoneiden kautta tultu. Olihan siellä kaikenlaista, pääasiassa sellasia mitä voi odottaakin eli ilmeisesti jossakin määrin hakukoneoptimointi on onnistunut. Mutta tosi outojakin löyty, enkä oikein tiedä millä tavalla ne liittyy yhtään mihinkään ja mitä klikkailija on ajatellut… no ihan sama, se on silti kiva tietää, että tänne voi päätyä myös hakusanoilla ”kapinen lammas” ja ”vuoden höpö”. Jälkimmäisen allekirjoitan, olen aikamoinen höpö, mutta että kapisia lampaita…? No nyt on sitten virallisesti niitäkin täällä. Ja meenkin samantien laskemaan jo mainittuja kapisia lampaita – juttujen taso kun on todellakin luokkaa 2 am. Kiitos, anteeks, näkemiin.  :D

Lomasuunnitelmia

Tammikuun viimeinen päivä multa päättyy työsopimus ja olen päättänyt sen jälkeen pitää loman! En ole lomaillut moneen vuoteen, joten nyt onkin sitten aika hengähtää ja latailla akkuja ennen kuin potkaisen taas elämän rullaamaan ja muutokset käyntiin. Muutoksista kerron enemmän, kunhan saan vähän enemmän varmuutta asioihin. Aika moni on vielä ehkä-vaiheessa, eli niistä on turha tässä kohtaa vielä puhua.

Mun mielestä sanaan loma liittyy aina aurinko ja yli +20 lämpötilat. Helmikuussa en (toivottavasti) Suomessa voi sellaisia odotella, eikä Istanbul pahemmin tarjoa vastaavaa myöskään. Jos aurinko ei tule minun luokse, täytyy minun mennä aurinkoon! Oon jo pitkään suunnitellut eri lomavaihtoehtoja, surffaillu netissä kattelemassa Rantapallon äkkilähtöjä ja vastustellut kiusauksia Tjäreborgin Happy Hourin kanssa. Löysin täydellisen loman Apollomatkoilta Jordaniaan ja vielä täydellisempää Egyptiin, mutta karu totuus taas palautteli mut maanpinnalle. Egyptiin ei ole mitään asiaa, koska Murat tarvitsee sinne viisumin. Jordaniaan taas on viisumivapaus turkkilaisille, mutta passin pitäisi olla voimassa kuukausia paluun jälkeen. Arvaa vaan onko herran passi menossa kevään aikana vanhaks… Turkissa Murat ei voi passia uusia, koska uuden passin myötä vanhassa passissa oleva oleskelulupa Suomeen mitätöityisi. Passi täytyy siis anoa Suomessa. Tässä kohtaa taas meidän aikataulu kusee, koska tarkoitus oli lähteä helmikuun alussa! Ja mies palaa vasta samoihin aikoihin Suomeen. Passin saamiseen menee pari viikkoa ja oleskeluluvan siirtäminen uuteen matkustusasiakirjaan kestää tuntemattoman ajan. Poliisilaitos ei nimittäin tiennyt miten tai millä aikataululla uudenlainen oleskelulupakortti tehdään! Eivät ottaneet edes vastaan uutta oleskelulupa hakemusta vielä, vaikka kohtahan oleskelulupakin menee vanhaksi… mutta eihän uusia hakemuksia voi ottaa, kun ei tiedetä miten oleskelulupa ylipäänsä tehtäisiin!

Jordaniasta tai Egyptistä on siis turha haaveilla tämän kevään puolella. Olisin halunnut jonnekin vähän eksoottisempaan kohteeseen, jonnekin missä en ole ennen käynyt. Mutta mepäs lähdetäänkin eksoottisen sijaa Kanariansaarille! Vau, eikö. No löytyyhän sieltä se aurinko, lämpötilat ja ranta. Eiköhän se riitä. Mitään ei ole vielä kyllä varattu, mutta hyvää tarjousta tässä odotellaan. Hommaa rajoittaa myös muutamat tärkeät tapahtumat helmikuussa, että ihan jokaiseen tarjoukseen ei voi tarttua.

Onko kellään ehdottaa mitään muuta lämmintä lomakohdetta helmikuulle, jonne yksi passiongelmainen turkkilainen ja auringon nälkäinen suomalainen voisivat suunnata?

ps. Kuvina on vanhoja kuvia muilta lomilta Istanbulista, Kusadasista ja mökiltä.