Tuliaisia

Mä oon tuliaisten suhteen sellanen, että tykkään viedä aina jotain kun meen jonnekin kyläilemään. Varmaan ainoat, joille en vie jotain on mun äiti ja mun veli, ja aika usein tulee kiikutettua jotain veljen muksuille joka tapauksessa. Vanhempi niistä yleensä kysyykin toitko täti jotan tuliaisia. Eli jos en vie aikuisille mitään, niin lapset saa ainakin jotain, vaikka vaan tikkarin, mutta jotakin joka tapauksessa. Musta se on vaan kohteliasta ja jonkinlaista kiitollisuuden osoitusta vierainvaraisuudesta. Ja sitten se on musta tosi kivaa. Tykkään antaa lahjoja.

Luonnollisesti nytkin sitten mietin, että mitähän veisin Muratin äidille tuliaiseksi. Muratilta kysyin itseltään vaan, että mitä se haluaa Suomesta ja ainoa mitä sen mieleen tuli oli nuudelit. Kevyempää ja helpompaa viemistä en oikeesti vois keksiä. Kysyin sitten Muratilta, että mitähän sen äidille vois tuoda, mutta apua ei tuosta miehestä siinä asiassa ollut. Päätin sitten, että en tällä kertaa vie mitään, kun oon muutenkin niin lyhyen ajan ja en oikeesti enää keksi mitään viemistä. Haluan nimittäin aina viedä jotain suomalaista tai Suomeen liittyvää, koska haluan heidänkin siellä jollakin tasolla tutustuvan mun kulttuuriin ja maahan. Ja nyt mulla oli sellanen olo, että kaikki viemisen arvonen on viety. Ei onneks kuitenkaan! Keksin, että joulu on tulossa ja sinnehän voisi viedä perinteisiä jouluisia makuja Suomesta! Kaupasta tarttukin mukaan Pandan irtokonvehteja (enkelisuklaa!), Kantolan pipareita ja roskia (manteleita ja rusinoita) glögiin. Glögin päätin hankkia lentokentältä, koska en todellakaan halua koko matkalaukun uivan glögissä.

Joulukalenteriarvan keksin ostaa vasta kassalla ja multa kysyttiin paperit! Viime viikolla näytin bisnesnaiselta laukkukaupassa ja tälle viikolla uhkapeliriippuvaiseltateiniltä.

Murat  tykkää raaputusarvoista ja se oli viime joulun alla ihan innoissaan joulukalenteriarpojen kanssa. Mä ajattelin, että kun se ei vissiin pääse joulun tulosta nauttimaan täällä, niin viedään sen lempparijuttu joulun odotuksesta sitten sinne. Tän olisi tarkotus olla yllätys, eli mä toivon, ettei se lue mun blogia. Ja miksipä lukisi, eihän se mitään ymmärrä kuitenkaan…

Kuvat on sitten otettu puhelimen kameralla, kun eihän yhtään elävää kameraa tietenkään tähän hätään löytynyt, Nyt pistin ne lataukseen, ettei tarvii samanlaista säätöä harrastaa toista kertaa.

Ylihuomenna näihin aikoihin pääsen sitten antamaan ostokseni iloisille vastaanottajille! <3