Lomasuunnitelmia

Tammikuun viimeinen päivä multa päättyy työsopimus ja olen päättänyt sen jälkeen pitää loman! En ole lomaillut moneen vuoteen, joten nyt onkin sitten aika hengähtää ja latailla akkuja ennen kuin potkaisen taas elämän rullaamaan ja muutokset käyntiin. Muutoksista kerron enemmän, kunhan saan vähän enemmän varmuutta asioihin. Aika moni on vielä ehkä-vaiheessa, eli niistä on turha tässä kohtaa vielä puhua.

Mun mielestä sanaan loma liittyy aina aurinko ja yli +20 lämpötilat. Helmikuussa en (toivottavasti) Suomessa voi sellaisia odotella, eikä Istanbul pahemmin tarjoa vastaavaa myöskään. Jos aurinko ei tule minun luokse, täytyy minun mennä aurinkoon! Oon jo pitkään suunnitellut eri lomavaihtoehtoja, surffaillu netissä kattelemassa Rantapallon äkkilähtöjä ja vastustellut kiusauksia Tjäreborgin Happy Hourin kanssa. Löysin täydellisen loman Apollomatkoilta Jordaniaan ja vielä täydellisempää Egyptiin, mutta karu totuus taas palautteli mut maanpinnalle. Egyptiin ei ole mitään asiaa, koska Murat tarvitsee sinne viisumin. Jordaniaan taas on viisumivapaus turkkilaisille, mutta passin pitäisi olla voimassa kuukausia paluun jälkeen. Arvaa vaan onko herran passi menossa kevään aikana vanhaks… Turkissa Murat ei voi passia uusia, koska uuden passin myötä vanhassa passissa oleva oleskelulupa Suomeen mitätöityisi. Passi täytyy siis anoa Suomessa. Tässä kohtaa taas meidän aikataulu kusee, koska tarkoitus oli lähteä helmikuun alussa! Ja mies palaa vasta samoihin aikoihin Suomeen. Passin saamiseen menee pari viikkoa ja oleskeluluvan siirtäminen uuteen matkustusasiakirjaan kestää tuntemattoman ajan. Poliisilaitos ei nimittäin tiennyt miten tai millä aikataululla uudenlainen oleskelulupakortti tehdään! Eivät ottaneet edes vastaan uutta oleskelulupa hakemusta vielä, vaikka kohtahan oleskelulupakin menee vanhaksi… mutta eihän uusia hakemuksia voi ottaa, kun ei tiedetä miten oleskelulupa ylipäänsä tehtäisiin!

Jordaniasta tai Egyptistä on siis turha haaveilla tämän kevään puolella. Olisin halunnut jonnekin vähän eksoottisempaan kohteeseen, jonnekin missä en ole ennen käynyt. Mutta mepäs lähdetäänkin eksoottisen sijaa Kanariansaarille! Vau, eikö. No löytyyhän sieltä se aurinko, lämpötilat ja ranta. Eiköhän se riitä. Mitään ei ole vielä kyllä varattu, mutta hyvää tarjousta tässä odotellaan. Hommaa rajoittaa myös muutamat tärkeät tapahtumat helmikuussa, että ihan jokaiseen tarjoukseen ei voi tarttua.

Onko kellään ehdottaa mitään muuta lämmintä lomakohdetta helmikuulle, jonne yksi passiongelmainen turkkilainen ja auringon nälkäinen suomalainen voisivat suunnata?

ps. Kuvina on vanhoja kuvia muilta lomilta Istanbulista, Kusadasista ja mökiltä.

Mitä kuuluu…

Siitä on vissiin tuhat vuotta, kun oon viimeksi kirjottanu tänne yhtään mitään, mutta oon muka ollut hyvin kiireinen. Enemmän ehkä johtuu siitä, että ollu tosi väsyny, enkä ole jaksanut ajatella oikeesti mitään muuta kuin töitä, nukkumista, talleilua ja nukkumista. Luulin, että tästä talvesta selviää ilman sellasta pohjatonta väsymystä, mikä on tullut väistämättä joka talvi. Pitkälle pääsinkin, mutta nyt se sitten iski. Valoisia kesäöitä odotellessa.

Mulla on ollut paljon ajatuksia ja ideoita mistä voisin kirjottaa ja mistä haluan kirjottaa, mutta en vaan sitten ole kirjottanu. Nyt niitä ajatuksia on sitten liikaa, enkä vaan voi kaikkea laittaa enkä halua myöskään jättää jotain oleellisempaa jonkun toisen asian takia. Istanbulin reissustakin on vielä kertomatta ja siitäkin on jo yli kuukausi. Ehkä se loppu vaan nyt sit jää sikseen. Muutakin kaikenlaista olisi ollut mitä olisin voinut jakaa, jos olisin ollut reippaampi. Tässä sen näkee miksi pitäisi postailla useammin :D

Pieni tilanne katsaus kuitenkin.

Saan tänä vuonna joulun jo monta päivää normaalia aikaisemmin, kun Murat tulee jouluksi kotiin tiistaina! Kerkesin jo huolestua, että se ei pääse tulemaan tai ei halua tulla tai jotain ja joulusta olis tullu tosi outo, mutta onneks näin ei käyny. Sitä paitsi Murat odottaa joulua kanssa, koska se tykkää lahjoista. Meidän jouluhan ei koskaan ole ollut mitenkään kristillinen joulu, vaan ollaan joulun suhteen hyvin maallisia ja pakanallisia. Pääasia on hyvä ruoka ja yhdessä olo koko perheen kanssa. Veljen vaimo tossa väläytteli, että mahdollisesti viettäisivät joulua hänen perheensä kanssa ja mulle iski melkein paniikki. En mä osaa olla joulua ilman mun isoveljeä!  Nyt kuitenkin mennään kaikki äitin luokse, eli ei tarvitse panoikoida. Katsotaan sitten ensin vuonna ollaanko mekään edes Suomessa!

Murat palaa takaisin Turkkiin ennen Uutta vuotta, mutta 10 yhteistä päivää meille kuitenkin jää. Murat tulee kyllä takaisin sitten helmikuun alussa, koska me ollaan nyt muutettu suunnitelmia sen verran, että koitetaan vielä kerran Suomessa. Jos ei vieläkään onnistu, niin sitten kesällä lähdetään Turkkiin molemmat.  Kevät tuo tullessaan nyt joka tapauksessa muuton vielä idemmäksi ja muutenkin elämään tulee muutoksia, mutta niistä sitten lähempänä, kun on suunnitelmat tarkentuneet.

En malta odottaa tiistaihin asti, vaikka mulla on vielä hirveesti tekemistä. Lahjat pitää paketoida ennen kun Murat tulee nuuskimaan tänne ja siivotakin vissiin voisi. Joulukoristeet laittelin jo viikko sitten. Tärkeintä nyt ois vissiin siivota mun vaatekaappi, että saisin mun vaatteet pois Muratin kaapista… mission impossible.

Kaiken alku

Ajattelin, että nyt on hyvä hetki aloittaa tämän blogin kirjoittaminen. Hyvänä hetkenä tätä pidän siksi, että eilen otettiin ensimmäinen askel kohti muuttoa Istanbuliin, Turkkiin. Tätä on nyt suunniteltu jo pitkään, toivottu, ettei tarvitsisi lähteä, mutta kun asiat eivät mene Suomessa niin kuin toivoo, on lähdettävä muualle. Varsinaisesti en vielä ole muuttanut mihinkään. Asun edelleen Savon sydämessä (joka myös on jokseenkin Euroopan laidalla), mutta toinen puoliskoni lensi eilen Istanbuliin järjestelemään asioita. Aikataulu on vielä vähän epäselvä, kuten moni muukin asia, ja niistä asioista ja niiden selvittelystä sekä lopulta itse elämästä Istanbulissa ajattelin kirjoitella. Blogin tyylikään ei vielä ole selvä, mutta kaikki ajallaan, eh?

Vaikka en tiedä vielä miten julkinen tästä blogista tulee, pieni taustoittaminen tuskin haittaa. Siis tällä hetkellä minä asun Suomessa ja Murat on muuttanut takaisin Istanbuliin. Kahden vuoden yhteiselon jälkeen olo on tyhjä ja kummallinen. Koti ei tunnu kodilta, vaikka koti on kuitenkin koti. Sekavammaksi tuskin voisi mennä. Tarkoituksena on, että muutan Muratin perässä Istanbuliin viimeistään helmikuun alussa 2012, jolloin työsopimukseni päättyy ja jos mitään mullistavaa ei tapahdu. Ainoat tällaiset mahdolliset mullistukset taitaa olla, että Murat saisi töitä Suomesta tai pääsisi opiskelemaan maisteriksi, me erottaisi tai minä saisin jonkun superhyperduunin, josta ei voi kieltäytyä. Yksikään noista vaihtoehdoista ei valitettavasti ole kovin todennäköinen – varsinkaan, kun esim. maisterihaut alkaa vastaa keväällä.  Eli uskokaan vaan, muutto Istanbuliin on edessä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole jäädä sinne lopullisesti, vaan mennään hakemaan sieltä vauhtia. Toiveena on, että parin vuoden työkokemuksen kanssa Muratilla aukeaisi paremmat työmahdollisuudet Suomessa ja me voitaisiin palata tänne Suomeen rakentelemaan elämää pysyvämmälle pohjalle.

Mitä minä sitten teen Istanbulissa? Ei harmainta hajua. Toivon, että saisin töitä tai vaihtoehtoiseksi aluksi voisin opiskella turkin kieltä ja sitten saada töitä. ”Kotirouvaksi” minusta ei ole, eikä meidän taloudellinen tilannekaan sallisi sellaista. Kuulostaa todella veden pitävältä suunnitelmalta.  Toiveena nyt kuitenkin on, että asiat alkaa selvitä, kun Murat on nyt Istanbulissa paikan päällä selvittelemässä asioita. Silläkin on yliopistossa muutama kurssi käymättä kandin papereista, eli sekin on yksi syy Istanbuliin paluuseen. Kaiken kaikkiaan, jos tätä ajattelee kokonaisuutena, niin tämä on ehdottoman hyvä ratkaisu tällä hetkellä. Ei muuten todellakaan tunnu siltä.

Tällaisesta sekavasti elämän tilanteesta olisi sitten juttua tulossa.