The holiday

Niin kun yleensä, loma loppuu aina liian aikaisin! Ei sillä, että olisi minnekään menemistä näin loman jälkeenkään – työttömän arki ei nimittäin ole liian täynnä puuhaa. Vaikka kyllä tässä on tullut paikasta toiseen juostua, mutta keskitytään nyt kuitenkin vielä lomaan.

Tällä kertaa kuviakin tulee vähän reilummin kuin aikaisemmin ihan jo sen takia, että kuvat kertoo enemmän kuin sanat, mutta myös siksi, että auringonpalvojien löhölomasta ei liiemmin ole kerrottavaa – päivät kun meni pääasiassa löhöten (yllätys!), ainakin heti kun aurinko suostui lämmittämään Gran Canarian saarta sen verran, että tarkeni. Ensimmäisten lomapäivien sää ei siis ihan suosinut meitä. Aurinko kyllä paistoi, mutta tuuli oli niin pirun kylmä, ettei edes tehnyt mieli harkita vaatteiden vähentämistä. Ajateltiin, että jos sää on tällainen koko viikon, meillä tulee tylsää ja kuristetaan vielä toisemme, eli jotakin täytettä pitää keksiä. Kateltiin ensin Aurinkomatkojen lomainfosta autonvuokraus-hintoja, mutta koska Aurinkomatkojen kautta vuokraaminen oli törkeän kallista ja vakuutukset mitättömät, luovuttiin ajatuksesta suosiolla. Olin nimittäin katellu Rantapallon autonvuokraushausta ennen matkaa, että autonvuokraaminen pitäisi olla huomattavan paljon edullisempaa. Aurinkomatkat nimittäin tarjosivat Kia Picantoa 44 euroa / vuorokausi, kun taas Rantapallon haulla sai samaa autoa n. 20 euroa / vuorokausi. Auton olisi saanut vuokrattua myös netistä samantien, mutta nouto olisi ollut Las Palmasin lentokentältä ja vuokraus olisi alkanut vasta seuraavana päivänä. Sekään ei oikein tuntunut olevan ratkaisu meidän ongelmaan. Onneksi päätettiin lähteä vähän tutkimusmatkalla Playa de Inglesiin ja löydettiin sieltä Yumbo-kauppakeskuksen läheltä autonvuokraustoimisto, jolta saatiin Chevrolet Kalos täysillä vakuutuksilla hintaan 27 euroa / vuorokausi. Kannatti siis olla omatoiminen, eikä vain kääntyä matkatoimiston puoleen.

Auton kanssa olikin sitten hyvä tutkia saarta. Ajettiin parina päivänä Puerto Ricon rannalle ottamaan aurinkoa, koska Maspalomaksessa ja Playa de Inglesissä oli aika tuulista ja kylmää. Puerto Ricossa oli ihanan lämmin ja tuulikin vain helpotti oloa. Mä tosin poltin itteni jo alkulomasta siihen malliin, että harjottelin loppuviikon musliminaisen osaa kokonaan peitettynä pitkähihainen paita ja pitkälahkeiset housut jalassa. Joo en tykänny. Seuraavan kerran muistan ottaa suojakertoimia enemmän mukaan, että saan pitää bikinini.

Käytiin tutustumassa nopeasti myös Las Palmasiin ja ajettiin Amadoresin läpi. Vuokratulla autolla oli hyvä myös ajella ja tutustua omaan tahtiin retkikohteisiin. Me käytiin tutustumassa Guayadequen luola-asuntoihin. Oli aivan mahtava seikkailu ensinäkin löytää mitättömien karttojen avulla perille ja sitten ne asunnotkin ihmetytti. Sisällehän ei tietenkään päästy eikä menty, mutta jo ulkoa ne oli tosi mielenkiintoiset. Ihmiset siis asuvat edelleen luolissa vuorenrinteessä. Kaunista siellä oli ja jotenkin siellä tuli sellanen mökkifiilis. Sanoinkin, että loma-asuntona tällasta voisi harkita. Miinustahan tuolla tosiaan oltiin sitten me turistit – se siitä rauhasta.

Kaiken kaikkiaan oli aivan ihana loma. Meidän hotelli oli tosi kiva, vaikkakin huone oli ihan älyttömän kylmä. Kyseessä oli bungalow-tyyppinen hotelliratkaisu ja saatiin kyllä tosi kiva huone alueelta. Meillä oli ”oma” golf-kentän lampi vieressä, joten viihdyttiin hyvin myös omalla terassilla auringonotossa.

Siinä taisi olla tärkeimmät, eli jatketaan kuvilla. Pidä hiirtä kuvan päällä hetki, niin saat kuvatekstin.

Ainiin! Kissa valtasi mun aurinkopedin! Rapsuttelin sitä ensin, se kehräs tyytyväisenä ja lopulta sijoitti itsensä keskellä mun auringonotto paikkaa! Onneksi aurinko oli jo menny talojen taakse, kun en ois raaskinu millään ajaa sitä pois… nimesin kissan Killeksi, mutta se ei kyllä oikein totellu sitä nimeä.

Niin ja olihan meillä muitakin elukoita viihdyttämässä. Duckie, josta ei ole kuvaa, mutta se söi keksejä kädestä, ja sitten Birdie-pulu.

Ja viikon kärsittyäni kamalasta kahvista, haistoin Starbucksin jo turvatarkastuksessa Las Palmasin lentokentällä. Starbucks oli ehkä loma kohokohta… ehkä. Tai sitten vaan se, että saatiin olla yhdessä ja nautiskella elämästä.